Kuinka sytytystulpat toimivat

Sytytystulppa on sähkölaite, joka sopii joidenkin polttomoottorien sylinterinkanteen ja sytyttää paineistetun aerosolibensiinin sähkökipinällä. Sytytystulpissa on eristetty keskielektrodi, joka on liitetty voimakkaasti eristetyllä johdolla sytytyspuolaan tai magneettipiiriin ulkopuolelta, jolloin tulpan pohjassa oleva maadoitettu liitin muodostaa sylinterin sisään kipinävälin. Polttomoottorit voidaan jakaa kipinäsytytysmoottoreihin, jotka vaativat sytytystulpat palamaan, ja puristussytytysmoottoreihin (dieselmoottorit), jotka puristavat ilmaa ja ruiskuttavat sitten dieselpolttoainetta lämmitettyyn paineilmaseokseen, jossa se syttyy itsestään. Puristussytytysmoottorit voivat käyttää hehkutulppia kylmäkäynnistysominaisuuksien parantamiseksi.

Sytytystulpalla on kaksi päätehtävää:

Ilma/polttoaineseoksen sytyttämiseen. Sähköenergia välittyy sytytystulpan kautta hyppien tulppien polttopäässä olevaa rakoa, jos tulppaan syötetty jännite on riittävän korkea. Tämä sähkökipinä sytyttää polttokammiossa olevan bensiini/ilmaseoksen. Lämmön poistamiseen polttokammiosta. Sytytystulpat eivät voi tuottaa lämpöä, ne voivat vain poistaa lämpöä. Tulpat sytytyspään lämpötila on pidettävä riittävän alhaisena esisytytyksen estämiseksi, mutta riittävän korkea likaantumisen estämiseksi. Sytytystulppa toimii lämmönvaihtimena vetämällä ei-toivottua lämpöenergiaa palokammiosta ja siirtämällä lämpöä moottorin jäähdytysjärjestelmään. Sytytystulpan lämpöalue määritellään sen kyvyksi haihduttaa lämpöä kärjestä.

Operaatio :

Pistoke on kytketty sytytyspuolan tai magneton tuottamaan korkeaan jännitteeseen. Kun elektronit virtaavat käämistä, keskielektrodin ja sivuelektrodin välille kehittyy jännite-ero. Virta ei voi kulkea, koska raossa oleva polttoaine ja ilma ovat eristeitä, mutta jännitteen noustessa edelleen se alkaa muuttaa elektrodien välisten kaasujen rakennetta. Kun jännite ylittää kaasujen dielektrisen lujuuden, kaasut ionisoituvat. Ionisoitu kaasu tulee johtimeksi ja antaa elektronien virrata raon yli. Sytytystulpat tarvitsevat yleensä yli 20 000 voltin jännitteen syttyäkseen kunnolla.

Kun elektronien virta kiihtyy raon yli, se nostaa kipinäkanavan lämpötilan 60 000 K:iin. Kipinäkanavan voimakas lämpö saa ionisoidun kaasun laajenemaan hyvin nopeasti, kuten pieni räjähdys. Tämä on salaman ja ukkonen kaltainen "naksahdus", joka kuuluu kipinöitä havainnoitaessa.

Lämpö ja paine pakottavat kaasut reagoimaan keskenään, ja kipinätapahtuman lopussa kipinävälissä pitäisi olla pieni tulipallo kaasujen palaessa itsestään. Tämän tulipallon tai ytimen koko riippuu elektrodien välisen seoksen tarkasta koostumuksesta ja palotilan turbulenssin tasosta kipinän syntyhetkellä. Pieni ydin saa moottorin käymään ikään kuin sytytysajoitus olisi hidastettu, ja suuri ydin ikään kuin ajoitusta olisi edistytty.